Kustaa: Millaisia harhakuvitelmia elätteletkään?

Synnöve: Kuvittelen että sellainen keskustelu on mahdollista, missä ihmiset voivat rauhassa olla eri mieltä asioista, loukkaantumatta ja riitelemättä. Kuvittelen että minua ei hylätä, vaikka minua ei ymmärrettä ja kanssani ollaan eri mieltä. Kuvittelen että joku voisi joskus haluta kertoa minulle asioitaan ja pystyisin ottamaan ne vastaan puolustamatta omia ajatuksiani ja kokemuksiani.

23.22

Kustaa: Rakastatko sinä itseäsi?

Synnöve: Rakastan.

Kustaa: Rakasta itseäsi silloinkin, kun sinua ei ymmärretä ja sinuun loukkaannutaan. Rakasta silloin, kun loukkaannut ja riitelet. Rakasta silloin kun et pysty ottamaan vastaan toisen ihmisen asioita. Rakasta kun olet puhunut liikoja.

Kustaa: Risto Ahti kirjoittaa hyvin uudessa kirjassaan: "Ajatuksia ja tunteita ei lainkaan ole, ellet sinä itse ja yksin niitä ilmaise." Depressiivisyytesikin katoaa aina ihmisten seurassa, kun et puhu siitä.

Synnöve: Hän kirjoittaa myös, että ihmisen masennus syntyy psyykkisistä harhakuvista. Siksi haluan ilmaista masentavat ajatukseni - että näkisin ne harhakuviksi. Jos en ilmaise, ne vellovat mielessäni mustina. Taivaan lahja ovat ihmiset jotka kestävät kuulla niitten ilmaisemisen.

Kustaa: Tänään tapasit ihmisiä pilvin pimein, tuntemattomia, tuttuja ja puolituttuja. Joittenkin kanssa juttu luisti ja joidenkin ei. Mikä mätti?

Synnöve: Pettymys, kun keskustelu ei lähtenytkään lentoon ja jäi yksin. Että ei osannut keskustella kaikkien kanssa mistä vaan. Hetket jolloin hiljaisuus ei vielä ole ehtinyt muuttua miellyttäväksi, jolloin ei vielä ole liukunut toisen seurasta yksinäisyyteen.

22.40

Kustaa: Jaa, sinun olisi siis pitänyt olla täydellinen ja joka hetken olisi pitänyt olla miellyttävä.

Synnöve: Niin, eikö sinun mielestäsi?

Kustaa: Ei. Epäonnistumiset tekevät sinusta inhimillisen. Niihin on mahdollista samaistua, onnistumisiin ei.

Kustaa: Mikä sinua pitää kiinni hänessä?

Synnöve: Kun en jaksaisi olla yksin maailmassa, ripustaudun ihmiseen, joka ajoittaisen tulkintani mukaan väittää olevansa yksin maailmassa - siis pystyvänsä siihen mitä minä haluaisin.

Kustaa: Miksi sinun pitäisi olla yksin maailmassa?

Synnöve: Kun en osaa olla ihmisten kanssa.

Kustaa: Etkö?

Bussissa

Kustaa: Sinä olet aina vain rakastunut yksipuolisesti.

Synnöve: Niin ja kaikki pitävät minua hulluna tai sairaana.

Kustaa: Oletkin, mutta ei se mitään.

Synnöve: Ai. Että senkun vaan kidun kaikessa rauhassa?

Kustaa: Etkö sinä sitä tahdokin, tuntea?

Synnöve: Niin kai. En tahdo pyrkiä tästä mihinkään. Mutta ajatukseni vain hajoavat enkä saa paljoakaan aikaiseksi. Augustinus oli Marja-Riitta Ollilan mukaan tästä syystä seksuaalikielteinen.

Kustaa: Kulutat ja tuhlaat siis vähemmän kuin terveet.

Synnöve: Niin, ellen satu tekemään harkitsemattomia päätöksiä.



Viestintäpäivien konsertissa

Kustaa: Milloin olet tuntenut olevasi iloksi hänelle?

Synnöve: Silloin kun olen tunnistanut itsessäni jotain siitä mitä hän on kertonut.

Kustaa: Hänelle! Itsellesihän tuosta on ollut iloa.

Synnöve: Kun hän kiitti kirjoituksestani.

Kustaa: Kuvittelit että sinulla voisi olla hänelle erityistä merkitystä niin kuin hänellä on sinulle. Että niin kuin hänen kirjoituksensa saivat sinut kirjoittamaan, sinunkin olisivat saaneet hänet kirjoittamaan.

Synnöve: Niin, vastavuoroisuus olisi yksipuolisuutta mukavampaa.

Kustaa: Sinä olet ainutlaatuinen. Ei kukaan ole niin kuin sinä ja toimi niin kuin sinä.

Synnöve: Toimiipas, aina joku joskus.

Kustaa: Hän ei kuitenkaan yleensä. Milloin hän on osoittanut sinulle lämpöä?

Synnöve: Huomaavaisuutta, toverillisuutta silloin tällöin, tukea vaikeina aikoina... Minunkin kirjoitukseni ja sanomiseni ovat vaikuttaneet hänen kirjoittamisiinsa, muiden mukana.

Kustaa: Lähimmäisen rakkautta. Sinulla vain on niin kauhea rakkauden nälkä, että saat sen ruumiillistumaan.

Kustaa: Entä jos opettelisit ensin elämään itsesi kanssa?

Synnöve: Yksin vai? Ihminenhän on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa.

Kustaa: Jos yrittämällä yrität luoda yhteyksiä, ne eivät pääse syntymään. Jos vain kukit yksiksesi tyytyväisenä, ihmiset tulevat kyllä aikanaan luoksesi.

Kustaa: Mitä sinä pakenet, kun joku osoittaa sinua kohtaan kiinnostusta?

Synnöve: Että hän myöhemmin huomaa, etten oikeasti ole sen arvoinen ja hylkää minut.

Kustaa: Ja sabotoit, käyttäydyt kuin tieten tahtoen niin ettet vain miellyttäisi ja olisi kiintymyksen arvoinen?

Synnöve: Niinpä teen.

Kustaa: Etkö sitten pidä itsestäsi?

Synnöve: Pelkään ylpistyväni ja tulevani ylimieliseksi. Tai halkeavani onnesta. Minä en tiedä, miten sellaisen asian kanssa osaisi elää.

Kustaa: Sehän on hetki vain sekin. Elät hetken onnellisena ja siinä se. Tuskin sinun tarvitsee sellaisen tunteen kanssa ikuisesti elää.

Synnöve: En edes tiedä, miten toisen ihmisen kanssa voi elää.

Kustaa: Just joo, ja elätät itsesi antamalla toisille elämänohjeita.

Synnöve: Entä jos kukaan ei kuule, lue, ota vastaan, vastaa?

Kustaa: Voikukka ja sen haituvat ovat olemassa vaikka kukaan ei näkisi. Ja yleensä joku tulee ja näkee, aikanaan.

Tällainen löytyi vielä kännykän muistiinpanoista:

Synnöve: Minua pelottaa tyhjä päivä, jonka voin täyttää miten vain. Miten viihdyn itseni kanssa niin kauan? Helpottaa jos tietää jonkun olevan kiinnostunut tekemisistäni.

Kustaa: Ja kun joku on, olet kuitenkin tyytymätön siihen, miten hän kiinnostuksensa ilmaisee. Kerro kenelle tahansa äläkä odota hänen ymmärtävän sanojasi. Synnytä sanat kuin voikukka höytyvänsä. Anna niiden tulla ja mennä, unohda ne samantien.