Kustaa: Mitä sinä pakenet, kun joku osoittaa sinua kohtaan kiinnostusta?
Synnöve: Että hän myöhemmin huomaa, etten oikeasti ole sen arvoinen ja hylkää minut.
Kustaa: Ja sabotoit, käyttäydyt kuin tieten tahtoen niin ettet vain miellyttäisi ja olisi kiintymyksen arvoinen?
Synnöve: Niinpä teen.
Kustaa: Etkö sitten pidä itsestäsi?
Synnöve: Pelkään ylpistyväni ja tulevani ylimieliseksi. Tai halkeavani onnesta. Minä en tiedä, miten sellaisen asian kanssa osaisi elää.
Kustaa: Sehän on hetki vain sekin. Elät hetken onnellisena ja siinä se. Tuskin sinun tarvitsee sellaisen tunteen kanssa ikuisesti elää.
Synnöve: En edes tiedä, miten toisen ihmisen kanssa voi elää.
Kustaa: Just joo, ja elätät itsesi antamalla toisille elämänohjeita.
2 kommenttia:
Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Eiköhän tuo ole ihan vakiostrategia kaikessa inhimillsessä toiminnassa...?
On kai, valitettavasti. Tai no, ehkä kuitenkin on parempi puhua asioista jotka itselläkin on ihmeteltävinä kuin pudotella valmiita viisauksia.
Lähetä kommentti