Kantaäiti Kaisa jäi nuorena leskeksi, lunasti juuri vaihtokaupalla hankitun ison talon isänsä avustuksella itselleen lastensa holhoojilta, hautasi pienen tyttärensä ja kasvatti kaksi poikaansa. Vanhempi Aukusti palasi koulusta kotiin taloa hoitamaan, nuorempi Matti luki papiksi. Matti Kersti-vaimoineen lähetti keskimmäisen poikansa Toivon papiksi lukemaan, tämä kertoi jouluna opiskelevansa voimistelunopettajalaitoksella. Kuopus, ainoa tytär Lyyli, piti hänkin päänsä ja nai Juhonsa, joka pelkkänä maanviljelijänä ei kelvannut vanhemmille. Aukustin jälkeläisissä oli aina niitä, jotka mieluiten vain olivat ja elivät kotona.
Toivon vaimo Anna lähti salaa ja vastoin miehensä tahtoa pankkiin töihin ja alkoi sairastaa selkäänsä, murtui kun Matti-esikoisen vei tauti jo ennen sotarintamalle ehtimistään. Annan äiti oli talon tytär Maria joka nai renki Oskarin ja muutti tämän kanssa kaupunkiin, eli siellä ratavahdin ja hevosliikkeen pitäjän vaimona. Annan veljistä Uuno oli kiva junapeluri ja hamppari, hieno mies, ja Evald kappatehtailija ja hyväntekijä, jonka motto oli: "Hyvää naapuria on tuettava ja kannustettava. Pahoilla aivoituksilla varustettuja on yritettävä ymmärtää. Me olemme vain ihmisiä ihmisten joukossa."
Wilhelmiina puolestaan jätti miehensä ja muutti veljensä Daavidin luo asumaan. Nuorin tytär Eva jätettiin pitämään huolta isästään Antista, kunnes hänkin lähti siskojensa perään piikomaan Helsinkiin. Kolme Vasilin ja Wasilissan viidestä tyttärestä kasvoi samaan aikaan itsellisiksi ja pojat villeiksi ja vapaiksi.
Wasilissan veli Grigor, Toivo ja Toivon pojat löysivät luonnosta muotoja, joita veistivät puusta esiin tai maalasivat kankaalle.
Näitten kaikkien tarinoiden perintönä jatkan itselleni tarinaa Kustaasta joka minussa haluaa kulkea omaa tietään ja Synnövestä joka kysyy, kelpaako hän muille ja osaako elää ihmisiksi.
Toivon vaimo Anna lähti salaa ja vastoin miehensä tahtoa pankkiin töihin ja alkoi sairastaa selkäänsä, murtui kun Matti-esikoisen vei tauti jo ennen sotarintamalle ehtimistään. Annan äiti oli talon tytär Maria joka nai renki Oskarin ja muutti tämän kanssa kaupunkiin, eli siellä ratavahdin ja hevosliikkeen pitäjän vaimona. Annan veljistä Uuno oli kiva junapeluri ja hamppari, hieno mies, ja Evald kappatehtailija ja hyväntekijä, jonka motto oli: "Hyvää naapuria on tuettava ja kannustettava. Pahoilla aivoituksilla varustettuja on yritettävä ymmärtää. Me olemme vain ihmisiä ihmisten joukossa."
Wilhelmiina puolestaan jätti miehensä ja muutti veljensä Daavidin luo asumaan. Nuorin tytär Eva jätettiin pitämään huolta isästään Antista, kunnes hänkin lähti siskojensa perään piikomaan Helsinkiin. Kolme Vasilin ja Wasilissan viidestä tyttärestä kasvoi samaan aikaan itsellisiksi ja pojat villeiksi ja vapaiksi.
Wasilissan veli Grigor, Toivo ja Toivon pojat löysivät luonnosta muotoja, joita veistivät puusta esiin tai maalasivat kankaalle.
Näitten kaikkien tarinoiden perintönä jatkan itselleni tarinaa Kustaasta joka minussa haluaa kulkea omaa tietään ja Synnövestä joka kysyy, kelpaako hän muille ja osaako elää ihmisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti