Synnöve: Risto näkee jumalan huudon jokaisen ihmisen syvimmässä, Kirsti lumoutuu jokaisen kirjoittajaoppilaansa jostakin lauseesta. Mitä sinä näet ihmisessä?

Kustaa: Usein en mitään. Tyhjän, ja mielistyn siihen, kuvitelmaan, etten ole toista ihmistä määritellyt lainkaan. Toisinaan taas näen hyvän ja pahan yhtaikaa.

Synnöve: Minä näen usein jonkun pelkästään hyvänä tai pelkästään pahana, näen voimakkaasti hetken ajan, ja kun hetki on ohi, en enää tiedä, mitä näin tai oliko se mitenkään totta.

Synnöve: Minä tarvitsen ihmisen joka näkee minut kokonaisena tunteineni, tahtoineni, älyineni, kaikkineni. Tarvitsen ainakin hetkittäin. Lauantain ruokapöydässä sain olla mitä olin, ja toivottavasti muutkin. Sanomisiltani ei suljettu korvia.

Kustaa: Minä en sano tuohon mitään.

Kustaa: Kyse on näkemisestä ja toisten kunnioittamisesta. Kaikki on jo tässä.

Synnöve: Kolme pojistani, miniä ja miniäehdokas olivat eilen syömässä. Ruoka oli myöhässä niin kuin aina, ja niin oli suurin osa ruokailijoistakin, tapansa mukaan. Mutta nyt se ei enää haitannut minua. Eikä kenelläkään ollut liioin kiire pois pöydästä, ei edes minulla.

Yöllä näin unta rippikoulusta. En saanut rippikoululaisia kiinnostumaan tunnilla istumisesta, vaan he lähtivät koko ajan pois tekemään muuta. Lopulta roikuin jonkun pojan kurkussa kiinni, ja joku toinen laittoi sormensa sieraimiini. Aikani rähistyäni en enää koettanut määrätä, mitä piti tehdä, vaan aloin kysellä, ketä kiinnostaisi mikäkin homma.

Kustaa: Se mitä kuvittelemme toisesta ihmisestä tuo toisinaan aika paljon raskautta ihmisten väleihin.

Synnöve: Jos emme kuvittelisi toisistamme mitään, voisimmeko toisiamme kohdata ollenkaan? Jos emme edes kuvittelisi toisen olevan olemassa?

Mitä olisin halunnut uskaltaa vastata isälle hänen kuolinvuoteellaan sen sijaan että jouduin sanomaan etten tiedä:

Paavo Kustaa: Mihinhän tässä ollaan menossa?

Synnöventytär: Sinun sisälläsi keskellä kaikkea kipua ja luopumista on joku, joka tahtoo elää. Jos haluat kuunnella sitä, olet jatkamassa elämää. Jos haluat täältä pois, olet pääsemässä pois.

Kustaa: Tuntuu hyvältä. Ihan kuin kaikki olisi yhä hyvin. Voisi olla rauhassa hiljaa, katsella ja kuunnella.

Synnöve: Joo, kulkea omissa maailmoissaan ja antaa toisten viedä mukanaan ties minne.

Kustaa: Olenhan minä tehnyt monta asiaa jotka ovat eteen tulleet. Mitä siitä, jos joissain tilanteissa omat suunnitelmani tai aikeeni eivät toteutuneet?

Synnöve: Minulle jäi niistä paha mieli. Ties vaikka olisi syntynyt hyviä keskusteluja, jos olisin toiminut toisin.

Kustaa: Keskustelut ovat yliarvostettuja. Hiljaiset hetket voivat olla antoisampia.