Kustaa sai keskiviikkona Synnöven laittamaan päälleen hyvin syvään uurretun paidan. Olet nainen, uskalla näyttää se, Kustaa sanoo. Ja Synnöve näyttää. Ja juuri sinä iltana hän tapaa lenkillään ensiksikin poikansa kaverinsa kanssa ja sitten nuorenparin, joka tervehtii kuin pappia.

- Ei kai naisena oleminen ole seksuaalisuutensa korostamista, nolohko Synnöve kysyy.

- Etkö sinä halua miellyttää miehen silmää, Kustaa ihmettelee.

- Kyllä ja ei, Synnöve vastaa. - On kevyt kulkea vaatteessa, josta pitää. Olen lapsesta tottunut saunomaan ja uimaan alasti kaveriporukassa. En useinkaan häpeä ruumistani, vaikka se on kömpelö. Silti taidan haluta pitää rintani kaaren piilossa.


Pari kesää sitten Synnöve tahtoi iloita miehen läheisyydestä kesälomallaan. Matkan varrelle ilmaantui sopivasti mies, joka kaipasi naisen läheisyyttä. Muutaman päivän iloittuaan Synnöve jatkoi matkaa ja sanoi, että se oli siinä sitten, älä haikaile perään. En aio palata.

- Turhaan varmistit, Kustaa sanoi, - jos olisit mies olisit lähtenyt varmistamatta ja kestänyt toisen reaktiot. Katsonut mitä tapahtuu. Pakenit.

- Äh, Synnöve puolustautui, - kun kerran tiesin mitä tahdoin ja mitä en, oli reilua myös ilmaista se.