Kustaa: Ahti kirjoittaa (suluissa) siitä, kuinka ihmisen pitää päästä päähenkilöksi, jotta tarina olisi uskottava, ja toteaa, että kristinuskon salaisuus on se, että jokainen ihminen tietää olevansa jeesus.

Synnöve: Ja minä kun pidin itseäni hulluna, kun Raamattua lukiessani aloin samaistua Jeesukseen, ja lakkasin lukemasta koko kirjaa sen enempää kuin työssä tarvitsen.

Kustaa: Onhan se sanottu kauniilla teologisellakin kielellä: ihminen yhdistyy Jumalaan, Kristus elää hänessä, in ipsa fidem Christus adest.

Synnöve: Mutta minä samaistuin kohtiin, jossa hän riitelee niin fariseusten kuin läheistensä kanssa!

Kustaa: Silläkö sinä niin sitkeästi jaksat riidellä?

Synnöve: Ja siihen että hän kulkee omaa tietään muista välittämättä.

Kustaa: Hän paransi ihmisiä, näki heidät ja heidän tarpeensa.

Synnöve: Tuossa minun on pitänyt turvautua psykologiaan ja opetella ensin näkemään omat tarpeeni.