Synnöve: Menin silmälääkäriin tuntia liian aikaisin.

Kustaa: Sinulla oli muuta ajateltavaa kuin kellonajat.

Synnöve: Ajattelin Ahdin lausetta ”…on runous, joka kykenee kuvittelemaan toisen ihmisen täyden olemassaolemisen”. Ajattelin huimaa mahdollisuutta, että joku minussakin rohkenisi tuollaiseen kuvitteluun. Kokeilin, ja pystyin kuvittelemaan vain lapsenkaltaisuuden ja pelon.

Kustaa: Pelkäät niin paljon vielä itse. Muistat, kuinka kukaan ei ole osannut kuvitella sinun täyttä olemistasi tavalla, joka tyydyttäisi sinua.

Synnöve: Silmiini oli tullut hajataitteisuutta.

Kustaa: Koetatko katsoa liian laajalle? Etkö uskalla nähdä tarkasti, yksityiskohtia, pyritkö täydellisyyteen, laaja-alaisuuteen? Etkä suostu siihen, että muut näkevät sinussa asioita joita et itse näe.

Synnöve: Kysyin, miksei silmää voi balsamoida, miksei muumioilla ole silmiä. Silmälääkäri kertoi, että silmät ovat täynnä nestettä ja niiissä on jatkuva virtaus. Kun virtaus loppuu, silmä kuivuu rusinaksi. En minä tiedä pyrkiväni mihinkään kokonaisselitykseen. Haluaisin nähdä toisen ihmisen pelkoni takana.