Synnöve: En jaksaisi nousta ja aloittaa uutta päivää. Näetkö kuinka turhaa kaikki on? Ihmiset kulkevat toistensa ohi paljonkaan toisiaan ymmärtämättä. Jos joku hetkeksi ilahtuukin seurassasi, hetki on pian ohi.
Kustaa: Kaikki on turhaa ja juuri siksi kaunista ja kevyttä. Yhtä hyvin voin nousta sängystä ja tehdä jotakin kuin olla nousematta.
4 kommenttia:
Oi voi Synnove vaikuttaa hiukan masentuneelta ja Kustaa kovin kyyniseltä.
Niin no jos haluaa luokitella niin ehkä noinkin. Mutta hauskempaa on katsella ilmiöitä sellaisinaan, nimeämättä ja lokeroimatta niitä, jäämättä niihin kiinni.
Eilen iltapäivällä itkin töissä tekemiäni lukuisia ajatusvirheitä, tänään jo näin ne aivan toisin.
Aamulla selitin kuinka ahdistunut ja masentunut olen, ja kysyin hetken päästä, näytinkö sellaiselta. En kuulemma. Siitä asti olen taas ollut hilpeä.
Jos ilmiöitä haluaa tosiaan katsella sellaisenaan nimeämättä ja lokeroimatta, niin eihän niistä voi silloin sanoa mitään kirjoittamisesta puhumattakaan. Koska sanojen käyttö jo sinällään aina merkitsee nimeämistä ja lokerointia.
Totta haastat. Iloisempana on paljon vaikeampi keksiä kirjoittamista ja puhumista, kun kaikki vaan on hyvin. Ahdistuneena tulee tarve ymmärtää ja sanoittaa.
Lähetä kommentti