Synnöve: Minä olen, kun joku katsoo minua, ihminen, metsä, talo tai peili, puu, viljasiilo tai minuun loukkaantunut ihminen.

Kustaa: Minä olen, kun joku kääntää selkänsä, kun kukaan ei katso, pettymysten ja epätoivon jälkeen, kun ei ole mistä ottaisi kiinni.