Kirsti (kommentissa): "Ehkä ajan takaa sitä, että perimmäinen yksinäisyys on tosiasia, jonka yhteisymmärryksen välähdykset tai nähdyksi tulemiset hetkellisesti karkoittavat."
Mikä estää ajattelemasta toisin päin? Että perimmäinen yhteisymmärrys ja nähdyksituleminen on tosiasia, jonka yksinäisyyden välähdykset hetkellisesti karkoittavat?
Kustaa: Mieluummin en odota mitään ja yllätyn iloisesti kuin odotan ymmärrrystä ja petyn katkerasti. Muuta selitystä en ole keksinyt. Minulla se vaan toimii näin päin.
1 kommentti:
Minusta olisi masentava elää niin että en odottaisi mitään. Iloisten asioiden odottaminen on ihanaa jo sinänsä. Pettymys on pikkujuttu sen päätteeksi, ja usein on niin ettei pettymystä tulekaan.
Lähetä kommentti