Kustaa: Minä haluaisin ajatella itse. Yhtenä iltana ajattelin appelsiinia. Haluaisin ajatella myös Jumalaa itse.

Synnöve: Kaarlo sanoi taas tänään, ettei diggaa sellaista Jumalaa, joka ei ole persoona, ja jonka puhuteltavissa tai edessä ei voi olla. Entäs sinä?

Kustaa: Luin eilen naistenpiirissä Pyhän Patrikin rintahaarniskan: "Kristus kanssani, Kristus sisälläni, Kristus takanani, Kristus edessäni, Kristus vierelläni, Kristus voittajani, Kristus lohduttajani ja vahvistajani, Kristus allani, Kristus ylläni, Kristus levossa, Kristus vaarassa, Kristus kaikkien rakkaitteni sydämessä, Kristus ystävän ja vieraan suussa" sekä David Adamin kokoaman selityksen sille. Pyysin itse kutakin kuulostelemaan, minkä kohdan on itse kokenut. Ajattelin lukiessani, että olen ehkä kokenut tuon kaiken, mutta en koe sitä koko aikaa. Uskon siihen silti.

Synnöve: Onko Kristus sinulle persoona jonka edessä tai puhuteltavana voit olla?

Kustaa: On välillä. Välillä uskallan ajatella, etten elä enää minä vaan Kristus minussa. Silloin ei oikein voi puhutella tai olla edessä.