Kirsti (kommentissa): Eihän se katsominen _minulle_ riitä, ja väitän ettei ritä Ahdille eikä Kustaallekaan. Mutta ajattelen, että sekin on parempi että joku edes katsoo, kuin että ihan omassa loistavassa yksinäisyydessään itselleen ja universumille "kukkii" tai mitä ihmettä nyt tekeekin.

Kustaa: Totta, Ahti kirjoittaa paitsi loistavasta yksinäisyydestä myös läsnäolon ikävästä. Ehkä ajan takaa sitä, että perimmäinen yksinäisyys on tosiasia, jonka yhteisymmärryksen välähdykset tai nähdyksi tulemiset hetkellisesti karkoittavat. Yksinäisyyden voi kestää, tai sitä voi koettaa paeta. Soisin mieluummin kestäväni kuin pakenevani.

Synnöve: Tarkoitan kukkimisella omaehtoista tekemistä sen sijaan että laskeskelisin, millä parhaiten miellyttäisin ihmisiä.

Saima (kommentissa): Se on varmasti just ihmisen kaipaus, että joku näkisi pohjaan asti, selkeämmin kuin ehkä itsekään näkee. Sanottaisi sitä pahaa oloa, joka on epämääräisenä möykkynä sisällä. - Toisaalta jollain tasolla riittää, kun edes pieneltä osalta sivuaa toisen tuskaa, ei täysin ymmärtäen tai ymmärretyksi tullen, mutta vähän kuitenkin, ehkä riittävästi.

Synnöve: Niin, minulle on riittänyt, että olen tullut sen verran nähdyksi, että olen alkanut itsekin uskaltaa katsella ja ilmaista itseäni. Pettymys on tullut sitten siinä kohdassa, kun sanottavani ei kohtaakaan vastakaikua toisessa.

Kustaa: Vaikeinta on olla ihmisten kanssa, joilla on omasta mielestään kaikki hyvin. Silloin ajattelen etten ole kukaan. Pääsen sillä pois kuvittelemieni itseeni kohdistuvien paineiden alta vain puhumaan sitä mikä puhuttavaksi sillä hetkellä annetaan.