Kustaa: Ahti kirjoittaa: "Jokaisen ihmisen tosilause on aina ainutlaatuinen ja se on tunnistettavissa vain sen pysyvästä energiasta. Tosilause elää. Totuus ei voi olla käyttökelpoinen muuhun kuin sen itsensä, elävän, tunnistamiseen. Tämä hylätty ja käyttökelvoton on ihmisen minuuden rakentamisen kulmakivi. Ei ihminenkään voi olla pelkästään hyödyllinen, työläinen, robotti - ihmisen on saatava myös olla olemassa. Itse."
Synnöve: Auts! Mitä iloa on yksityisestä totuudesta jota kukaan muu ei jaa kanssani?
Kustaa: Kukan ilo tai puun, kukkimisen ilo. Elät ja ilmaiset itseäsi, siinä kaikki.
1 kommentti:
No joo, mut kun me ei olla kukkia eikä puita. Vois tietty olla kiva olla kukkana tai puuna tai vaikka paviaaniana, niin pääsisi vähemmällä. Mutta kun ollaan ihmisiä, niin kyllä se kukkimisen ilo vaan vähän vajaaksi jää, jos ei ole ketään joka siitä kukkimisesta ilahtuu tai edes ärtyy.
Lähetä kommentti