Kirsti (kommentissa): Minä taas koen, että omalla toiminnallani muokkaan maailmaa tahtomattanikin koko ajan. Jos en odota ihmisten ymmärtävän minua, käy usein niin etteivät he sitten ymmärräkään. Jos odotan ihmisten ymmärtävän, tapahtuu usein niin että he ymmärtävätkin, ainakin hiukan.

Ymmärtäminen ja ymmärtämättömyys eivät mielestäni ole jotain minusta ja muista ihmisistä riippumattomia suureita jotka vain ovat tai eivät ole, vaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa me tuotamme niitä. Olemme tuotantolaitoksia jotka koko ajan tuottavat ymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä.

Olen huomannut, että ymmärtämättömyyden tuottaminen tapahtuu usein ihan spontaanisti, omalla painollaan. Ymmärtämisen tuottaminen vaatii sitä että on hereillä.

Synnöve: Minun pitäisi alustaa ensi viikolla papeille ryhmäkeskustelu toisen papin kanssa siitä, onko naisilla pappisvirassa vielä varjoja. Osaan ajatella asiaa vain itseni kannalta, ja kyllä, näen yhä itsessäni varjoja, joiden nimi on tunnevammaisuus. Ne ajoivat aikanaan vastustamaan naispappeutta, eivätkä ne ole hellittäneet terapioista sun muista huolimatta. Tuon sanan taakse olisi paljon helpompi piiloutua kuin koettaa ymmärtää itseään.

Kustaa: Kirsti, pitäisikö siis kaikkien olla niin kuin sinä? Synnöve, unohda se sana. Muista ainutlaatuisuutesi.